27 tammikuuta 2015

Ei lupaa isälle



Kirjoittaessani tätä on tammikuun viimeinen viikko ja asioita on suhteellisen paljon joka päivälle hoidettavana. Näin raskauden loppuvaiheessa moni äiti saa kutsun perhe/synnytysvalmennukseen. Mielestäni synnytysvalmennus kuuluu molemmille vanhemmille, mutta Teemun koulun opettajan mukaan isän ei tarvitse valmennukseen osallistua, jotenka lupaa synnytysvalmennukseen ei Teemun koululta tullut. Lupa tuli ainoastaan seuraavaan neuvolakäyntiin! Olen erittäin pettynyt ja todella ihmeissäni koulun tapaan suhtautua molemmille vanhemmille tarkoitettuun valmennukseen, jota minä synnyttäjänä en pysty miehelleni opettamaan vaan valmennuksessa valmentajalla on omat neuvonsa pariskunnalle. Normaalisti valmennuksessa käydään 4 kertaa, mutta me saimme lyhyemmän valmennuksen, joka on vain kahden kerran käynti. Mitä isä tekee, jos mahdollisesti tulee ennenaikainen synnytys? Hän ei tiedä mitä tehdä, mikäli näin sattuisi käymään. Tälläinen on kohtuutonta, että koulu ottaa kielteisen kannan näin painavaan asiaan. 

Valmennukseen en kuitenkaan aio yksin mennä, jotenka olen pyytänyt parhaan ystävättäreni tuekseni. Hänelle tämä sopii ja jotkut saattavat arvella meitä sateenkaaripariskunnaksi, sillä valmennus on tarkoitettu tulevan lapsen vanhemmille. Odotan suurella mielenkiinnolla miten minuun ja  ystävättäreeni tilaisuudessa suhtaudutaan. Nyt kun sattumalta tämäkin aihe tulee tässä käsiteltyä niin todellakin, myös itse äänestin tätä tasa-arvoista avioliittolakia ja olen iloinen sen hyväksynnän puolesta. 

Kuten olen aiemmin kertonut minulle haetaan sektiota sairastamieni sairauksien vuoksi. Olen silti saanut kutsun synnytysvalmennukseen, koska synnyttipä nainen millä tavalla hyvänsä valmennuksessa on kuitenkin hyvä käydä.  Mitä ajattelen synnytyksestä? Luonnollinen asia, mutta kaikille ei yhtä itsestäänselvyys, sillä jokainen on omanlaisensa olipa sitten minkä ikäinen ja sairauksia tai ei. 

Nämä tammikuun viimeiset päivät on paljon kiirettä täynnä. Teemu tulee Helsinkiin ja itsellä menossa lääkärin kirjoittama lääkekuuri poskiontelontulehdukseen. Mullistavia uutisia on tullut ja sen myötä helmikuu on sitäkin kiireisempi. Kaiken tämän myötä helmikuun lopussa mulla on synttärit, näissä tunnelmissa mennään :) 


26 tammikuuta 2015

Raskausajan flunssako?



Viikonloppu meni suunnitellusti rennosti leväten kotona flunssan kourissa. Eikä olo ole yhtään sen parempi. Mikään ei tunnu auttavan. Viime yönä jäsenkivut olivat niin kiusalliset, ettei unta tullut saatua kuin vasta aamuvarhain. Välillä olo on, kun saunasta tulleelta ja päässä jytisee aina välillä. Panadol ei tunnu helpottavan oloa yhtään ja flunssa on kova. Välillä taas vaivaa selän kovat kivut ja tulehdukset, jotka vaikuttavat yläkropan liikumiseen inhottavasti. Ei siinä muuta voi tehdä, kuin levätä ja yrittää saada yläkroppaa auki hieromalla ja lämpimillä kauratyynyillä.

Ihme ja kumma, että tämä flunssa on sattunut mun kohdalle. Kaikki raskausajan tarvittavat vitamiinit on käytössä, pukeudun erittäin lämpimästi, pidän hygieniasta huolta, enkä rasita itseäni mitenkään liikaa. Vaan kropan omaan tahtiin mennään. No, mutta mun kohdalla ei nämä flunssat ole mitään uutta. Viime vuosina on tullut vuodessa sairastettua useaan otteeseen keuhkoputkentulehdus, kaiken maailman flunssat ja vakituinen poskiontelontulehdus. Eli helposti sairastuvaa sorttia näytän olevan.

Aamulla täytyy varata aika lääkärille tästä flunssasta ja pyytää, että ottaa varuiksi tulehdusarvot. Samalla soitan neuvolaan ja kysyn viime kertaisista verikokeista, sillä rauta-arvot on mulla taas alhaiset ja pari muuta arvoa.

Tämä pikkuinen on kova liikehtimään iltaisin, öisin ja aikaisin aamulla. Vaikka ei uni nyt näytä flunssan takia tulevan, niin pikkuinen pitää seuraa. Äsken oli hikka hetki, jonka jälkeen pyörittiin unten maille.