03 syyskuuta 2015

Vihan hedelmät


Viimeaikoina otsikoissa on puhuttu paljon ihmisten tylystä asenteesta kohdentuen nuoriin. Tuntuu olevan vallalla ajattelu, kuinka ihmisellä pitäisi olla jo varhaisnuoresta selvillä mahdolliset oikeat valinnat elämässä kaiken suhteen. Tosiasiassa niitä vähemmän mairittelevia elämänkäänteitä tulee lähes jokainen kokeneeksi jossakin elämän vaihteessa. Ihmisillä tuntuu tänä päivänä olevan valtava tarve arvostella ja sanoa erittäin törkeästi muista ja heidän elämäänsä millään tavalla kuuluvien ihmisisten asioista. Jopa järkyttävien rikosten ja tragedioiden uhreja syyllistetään ja haukutaan. Nuorten kohdalla saastakritiikki on kärjistynyt. Kaikkea on osattava ja tiedettävä juuri oikeaan aikaan, muuten olet alinta pohjasakkaa. Täydellisen elämän valintoja vaativat asettavat valtavia paineita nuorille mikä on se "oikea" tapa elää ja edetä kohti sitä oikeaa ja hyväksyttyä elämää. Kaksituhatta luvun ilmiönä pidän julmuutta, jonka toisten arvostelijat katsovat oikeudekseen. He kuvittelevat, että pilkka ja häpeä on oikea tapa "kasvattaa" nuorisoa, valitettavasti se aiheuttaa aivan muunlaisen lopputuloksen.  

Tällä vuosikymmenellä julmuus ja viha on muodissa riippumatta kehen se kohdennetaan. Inhimillisiä arvoja harva enää ymmärtää. Jotkut kuvittelevat, että pilkkaamalla muita he ovat itse parempia ihmisiä. On tullut selväksi, että näin tomivia ihmisiä häpeä hallitsee jollain tavoin, jonka vuoksi he yrittävät vaikuttaa sillä muihin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää elämänsä, koska jokainen on omanlaisensa persoona. Mikäli elämä menisi vain sen yhden kaavan mukaan  niin mm. Monimuotoinen taide, kirjallisuus ja elokuvat jäisi paljosta paitsi. Jotkut tuntuvat kovasti miettivän omien lastensa toiveita/valintoja riippumatta siitä, vaikka he ovat itse omassa elämässään valinneet toisin, kuin mitä muilta odottavat. Jokainen kasvaakseen aikuiseksi tekee omat virheensä ja valintansa siltä ei voi kukaan välttyä. Ne, jotka ovat eläneet elämäänsä vain yhdeltä kantilta katsoen omaavat aivan toisenlaisen käsityksen ympäröivästä maailmasta.  Viisaasti "elämänkoulunsa" suorittava ottaa aiemmista opikseen saaden näin perspektiiviä kohdatessaan uusia haasteita, jota sanotaan iän tuomaksi elämänkokemusten myötä opituksi viisaudeksi. Sellaista ei opeteta perusopetuksessa, valitettavasti. Opettamalla moraalisesti oikean ja väärän, inhimillisyyden ja avarakatseisuuden muista virheistä huolimatta ihmisellä on hyvän elämän rakennusaineet. Tärkeimmät niistä on lähimpiensä tuki ja rakkaus aina.